Pyykipojat puutarhurille

Kierellessäni kauppoja ystävänpäivälahjat mielessäni törmäsin valkeisiin pyykkipoikiin, jotka oli tarkoitettu istutuksia varten merkkaamaan missä kasvaa mikäkin kasvi. Nämä pyykkipojat olivat siis ihan tavallisia, valkoisia ja niihin oli kirjailtu aina kunkin kasvatettavan kasvin nimi. 

Olin jo vähällä kiikuttaa nuo puiset 'merkit' kassalle, mutta mojova viiden euron hinta viidesta pyykkipojasta sai minut empimään. 

Niinpä marssin pari hyllyä eteenpäin ostamaan noin 90% halvempia, tavallisia pyykkipoikia ja kotona dymoilin niihin omat nimitykset. Tänään nämä halvan budjetin merkitsijä-pyykkipojat ilahduttivat paketin sisältönä parasta ystävääni, ehtaa puutarhuria, rakasta äitiäni.

Lauantain käsityöt

Eiliseltä Ikea-reissulta mukaan tarttui aivan ihana, juuri tyyliini sopiva, kangaspala. Kauaa en malttanut sen kanssa odotella, vaan otin tänään kankaan kainaloon ja suuntasin vanhempieni luokse, tarkemmin sanottuna äidin ompeluhuoneeseen. Siellä meillä "tytöillä" vierähtikin tunti jos toinen kankaan kanssa tuhisten. Äitini saumuroi ja minä viimeistelin.

Tälläisiä yhteisiä hetkiä voisi olla useammin!

Ainiin ja mitä me sitten väsättiin? 

No koristetyynyjä! Ja siinä kangasta ihastellessa teki molempien mieli tehdä siitä myös pöytäliina ja vaikka mitä muuta ihanaa. Uusintareissu Ikeaan on siis väistämätön.

Koiran villapaita

2. maaliskuuta 2021 

*Jos olet vielä kiinnostunut ohjeesta, Laura minulle instagramissa viestiä @marjamanteli* :) 

Tämän vuoden ensimmäinen käsityö valmistui tuossa parisen viikkoa sitten lämmittämään rakasta vipeltäjääni Fidoa. Tämän villapaidan ohje oli superhelppo, nopea ja omasta mielestäni tuo meikäläisen herrasmies näyttää siinä oikein edustavalta ja komealta :-)

Käytännössä neule on ensin tasoa ja sitten suljettua, kunnes jätetään jaloille aukot ja kavennetaan kaulusta ylöspäin. Loppu huipentuu itse kaulukseen, josta voi tehdä niin pitkän kuin nyt ikinä tahtoo.

Ajattelin tehdä näitä neuleita lisää ehkä eri koissa ja ehkä jopa myydä muutaman. 

Runeberg

Tämä uusi blogi alkakoon Johan Ludvigin nimikkoleivosten esitteltyllä. 

Ensimmäistä kertaa siis ikinä lähdin kokeilemaan kyseisiä torttuja ja onnistuneitahan näistä tuli. Meinasin kyllä kaupassa tarvikkeita ostaessani pyörtyä mantelijauhon hinnan edessä, mutta hammasta purren kiikutin sen kuitenkin kiltisti kotiin.

Ainiin, mihin se vanha blogi katosi? No se on menneen talven lumia, sillä en saanut sen ulkoasua kunnolla säädettyä ja karsealaatuiset kuvat ottivat jo ihan liian paljon pattiin.

Parempaa tulevaisuutta siis tälle sivustolle.