Koiran neulottu villapaita uusilla väreillä

Syksy tulee ja koirat palelee, on siis aika neuloa omalle parhaalle kamulle villapusero. Jos joku vielä kovasti on ohjetta vailla, sen saa minulta sähköpostitse pientä maksua vastaan. Kuvan pusero on neulottu tilauksesta pikkuisen terrierrinpennun lämmikkeeksi. Aiemmat villapuseropostaukset näet TÄÄLTÄ, TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.

On tosiaan pikkuruinen ihana pieni koira kyseessä :-)

Jonttuut

Löysin ystäväni instagramista kuvan näistä JonSukka-perheeseen kuuluvista vanttuista vaaleanpunaisena versiona ja teki mieli lähteä itsekin tekemään pitkästä aikaa lapasia. Minulla on lapasten kanssa sellainen pitkä viha-rakkaussuhde, kun yläasteen käsityöntunnilla tein yhdet lapaset - tai siis tein lopulta yhteensä viisi lapasta - joista kaikista puuttui peukalot. Olen aina ollut huono tekemään peukaloita ja olin kai vain kaiketi tyytymätön lapasten laatuun, kädenjälkeen ja langan väriin.

Näistä tuli kuitenkin ihan kivat, vaikka ne vaativatkin ehdottomasti höyryttämistä käsialan tasaamiseksi.

Anemone

Toinen pari Niina Laitisen Villasukkien vuosi -kirjasta oli anemonet. Nämä tein Novitan Nalle-langasta ja voin edelleen vahvistaa, että en tykkää neuloa tällä ohuemmalla langalla. Täytyy kyllä myöntää, että akuutin puikkovajeen takia neuloin nämä samoilla 3,5 puikoilla, joilla yleensä neulon 7 veljestä. Ehkä kokoa pienemmät puikot olisivat auttaneet, mutta jotenkin käsialastani ei vain tule yhtä siistiä ohuemmilla langoilla.

Ihan sievät näistä tuli, mutta ehkä aavistuksen naftit jopa omaan 37 jalkaani.

Ihanat sydänpitsisukat

Edellisessä postauksessa mainitun JonSukkavillitykseni keskellä teki mieli kutoa välillä taas jotain muuta. Kirjakaupasta olikin viime viikolla tarttunut mukaan paljon hypetetty Niina Laitisen Villasukkien vuosi -kirja, jonka selkeitä ohjeita innoissani selailin. Ajattelin, että olisi mahtavaa kutoa jokaisesta mallista ainakin yhdet omat sukat, mutta katsotaan nyt riittääkö innostusta niin pitkälle. 

Ensimmäisenä neuloin ihanat ja voin sanoa, että oli aikalailla ohjeen tuijottelua kun on tottunut neulomaan niitä helppoja JonSukkia samalla katsellen televisiota. Näistä tuli kuitenkin ihan tosi kivat, mutta ihaniin karkinvärisiin kirjoneulesukkiin verrattuna, nämä tällaiset pitsisukat näyttävät niin tylsiltä jolleivat ole jalassa. En ole vielä keksinyt kikkaa, millä nämä tällaiset sukat saisi esimerkiksi lahjapaketissa näyttämään upeilta, kuten nuo kirjoneulesukat.

JonSukat sateenkaaren väreissä

Ainakin Facebookissa paljon hypetetyt JonSukat ovat vieneet minut mukanaan. Olen kutonut niitä polvipituisina ja innostunut tyhjentämään värikästä lankavarastoani samalla. Näitä on kyllä helppo ja nopea tehdä!

Vessaremontti

Viime marraskuussa tässä talossa tuli täyteen yksi vuosi. Pikkuhiljaa olen pystynyt päivittämään tätä kotiani enemmän minun näköiseksi. Keittiö remontoitiin jo heti ensimmäisinä viikkoina. Uusittiin työtasot, välitilan kaakelit, kaappien kahvat ja näytettiin valkoista dc-fixiä muutamille oransseille puupäädyille. Sitten tapetoitiin olohuoneen seinä ja makuuhuoneen seinät. Keväällä maalattiin sitten harkinnan jälkeen muutama seinä myös harmaaksi ja olen vihdoin päässyt valkoisen värin  yliannostuksesta yli ja kodista on tullut siten mielestäni enemmän kodikas ja vähemmän kliininen.

Vessaremontista oli puhe jo pitkään, mutta oikeanlaisten kalusteiden löytäminen olikin työn ja tuskan takana. En halunnut maksaa tuhansia euroja vedenkestävistä kalusteista (turhaan), mutta Ikean massatuotannot eivät myöskään tuntuneet sopivan meidän vessaan. Löydettiin lopulta mielyttävät kalusteet Bauhaussista. Samaan settiin kuului siis kaappi, allas ja peili.

ENNEN

Päätettiin, että annetaan kaakeleiden olla sellaisenaan ja uusitaan vain kalusteet. Kaakelithan olivat ihan kivat marmoriset, joskin jos saisin kokonaan päättää, ne olisivat ehkä eri kokoiset ja karmiva 2000-luvun alun hitti, kaakeliboordi, saisi lähteä.

JÄLKEEN

Kiinnitettiin siis (tai siis mies kiinnitti) kaapin altaineen seinään. Katsottiin jo Ikeasta valmiiksi hanoja (siis tosi edullisia), mutta kun yhdessäkään mallissa ei ollut bidee-liitäntää, jouduttiin kääntymään taas Bauhaussin puoleen. Samalla myös irrotettiin bidee-suihku pöntön vierestä kaakeleista ja kiinnitettiin se kaapin kylkeen piiloon.

Myös valon kanssa jouduttiin tekemään kompromissi ja luopumaan pistorasiasta, joka oli aiemmin kiinteänä kamalassa putkilampussa kiinni, ja siitä jos mistä halusin ehdottomasti eroon. Markkinoilla on näköjään todella vähän pistorasiallisia lamppuja, jotka olisivat a. edullisia ja b. modernin näköisiä. 

Ajateltiin enisin, että altaan putkille olisi askarreltava joku näkösuoja, kun ne hyppäsivät sieltä suoraan vessakävijän silmään, mutta päädyttiinkin huopaisiin koreihin, joihin saatiin samalla vessapaperit säilöön. 

Loppusilaukseksi sain houkuteltua miehen sunnuntai-iltapäivällä (!!!) Ikeaan, mistä hain koristeeksi tuon tekokasvin, uuden maton, vessaharjan ja uuden saippuapumpun vanhan hajonneen tilalle.

Vessasta tuli meidän mielestä todella siisti ja viihtyisä (jos vessa voi viihtyisä olla). Mies oli alunperin sitä mieltä, että vessalla ei ole väliä, kun p****llahan siellä vain istutaan, mutta on sittemmin uuden vessan valmistuttua itsekin ihastellut sitä. 

Seuraavana uudistusten listalla olisi hartaasti toivomani uusi laminaatti vanhan oranssin tilalle ja muutamat ovenkarmit/listat olisivat myös uusintaa vailla. Pikkuhiljaa hyvää tulee!

Ruusujäälyhty

Nyt kun pakkasia on ollut useampi päivä peräkkäin, upotin nuupahtaneet leikkoruusut ämpäriin ja annoin talven hoitaa hommansa.